Sony VPL-HW45ES -videoprojektori Mareksoundilta

Kotiteatteri on kokenut paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana. Videotykki oli kuitenkin viimeinen asia, jota olin ajatellut päivittää. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja tykistä pääsi toimintasavut ulos keväällä 2016. Lamppu on ’liimautunut’ paikkaansa niin hyvin, ettei sitä hajottamatta saa irti. Vähintäänkin sen virtaliitin on sulanut, mutta hajusta päätellen ei taida lampun virtalähdekään olla kunnossa.

Uusi videotykki piti luonnollisesti saada tilalle, mutta vastaan tuleekin valinnanvaikeus. LED tai laser-valolähteellä varustettu tykki olisi kiva, sillä sen lampun voidaan ajatella olevan elinikäinen (yli 20000 h). Myös 4K kiinnostaisi. Mutta jälleen kerran realiteetit, eli kukkaro saneli, että molemmista haaveista olisi luovuttava. Edullisimman LED/laser tykin (FullHD) hinta keväällä 2016 liikkui siellä 2500-3000€ tietämillä (ViewSonice Pro 9000 / Optoma HD90). Edullisin 4K tykki liikkuu samassa hintaluokassa (Epson EH-TW7300). Mutta kun nämä ominaisuudet yhdistää yksiin kuoriin, hinta nousee roimasti. Nämä ovat lisäksi kategoriansa edullisimmat mallit, ja tyypillisesti edullisin ei tarkoita välttämättä hyvää, eikä varmastikaan parasta.

Vaikka rahaa olisikin käytettävissä paljon, ei sitä kannata ehdoin tahdoin törsätä. Muutoin voi jäädä jotain muuta tärkeää hankkimatta, puhumattakaan jos tulee äkillinen tarve jollekin asialle.

Uuden tykin hankintaa helpotti hieman se seikka, että vakuutusyhtiö maksoi kotivakuutuksen kautta vanhasta videotykin raadosta vähän vajaa 1000€. Vanha tykki oli maksanut aikanaan 2800€, ja nykyisin lähin vastaava videotykki (tarjouksessa) maksoi noin 2000€. Vakuutusyhtiö käytti tätä arvoa 7 vuotta vanhan tykin arvon laskemiseksi.

Mikä tykki tilalle?

BenQ W2000 videotykkiä on kehuttu hyväkuvaiseksi ja päteväksi laitteeksi, lisäksi hintaa sillä on ainoastaan 1150€. Muutoin olisin saattanut tähän vaihtoehtoon päätyäkin, mutta ongelmana oli linssinsiirron rajallisuus, joka ei olisi ollut riittävä tapauksessani. W3000-mallissa linssinsiirto olisi ollut riittävä, mutta muutoin laitteena se on taas huonompi kuin W2000.

Panasonic PT-AE6000 olisi ollut myös looginen jatkumo vanhan 3000-mallin tilalle. Myyjät kuitenkin sanoivat, että aika on ajanut Panasta ohi, ja että samaan rahaan saa paljon parempaa rautaa. Pana siis sai jäädä kaupan hyllylle.

Sonyltä oli kesän 2016 korvilla saapumassa suomeen uusittu VPL-HW45ES. Myös 65 malli oli tulossa, mutta erot näillä malleilla olivat hyvin vähäiset: Dynaaminen iiris ja Ethernet liitäntä lisää 45:een verrattuna. Hintaa oli 65:llä noin 800€ enemmän, ja se on aika paljon näistä lisäominaisuuksista. Ethernet on myös aika turha, sillä sitä ei voi käyttää edes firmwaren päivittämiseen. Se ei myöskään ilmeisesti toimi tykin ollessa sammuksissa ja muutoinkin sieltä voi tarkastella vain tykin käyttötuntilaskuria ja jotain muita tietoja. Täten päädyin lopulta 45-mallin.

Omani kävin noutamassa mukavan ja asiantuntevan Mareksoundin kivijalkamyymälästä. Kävin liikkeessä istumassa ja katsomassa tykin tarjoamaa kuvanlaatua silmät ristissä, sillä saavuin liikkeeseen suoraan lentokentältä ja edelleen Keniasta, huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän (ja viikon) päätteeksi. Lyhyen tuokion jälkeen tykki lähti kainalossa kohti kotia. Tosin kotiin saapumisen jälkeen suuntasin suoraan kohti Vapepan etsintä- ja viestikurssia, joten tykin asentaminen tapahtui vasta pari päivää myöhemmin.

Entä minkälaiset kokemukset tykistä on?

Lamppuun on nakutettu reilussa vuodessa 1200 tuntia. Tosin kesällä 2016 tuli remontoitua 2kk tauotta, joten tykin katsominen tuolla ajanjaksolla jäi hieman vähemmälle. Eco-moodissa lampulle on luvattu 6000 tunnin kestoikä. Normaaliteholle kestoikää ei ole ilmoitettu. Pitkän lampun kestoiän lisäksi mukavaa on ’edullinen’ varalampun hinta, noin 300€. Onhan tuokin paljon rahaa, mutta edullinen edellisen tykin lamppuun verrattuna joka normaali moodissa kesti 2000h ja eco moodissakin vain 3000h. Ostaessani Panan, sen vaihtolampulla oli hintaa noin 600€, joskin vuosia myöhemmin hinta oli pudonnut 350€ tietämille. Sonyssä tuntihinta on joka tapauksessa puolet pienempi kuin Panasonicissa pidemmän lamppukeston myötä.

Koska en saa kotiteatteriani täysin pimeäksi, kärsii mustantaso tästä. Dynaamisen iiriksen vaikutusta en luonnollisesti pysty sanomaan mitään, koska 45-mallissa sitä ei ole. Toisaalta itse kuvakennossa on valovuotoa, sen huomaa parhaiten, kun seisoo tykin ja taulun välissä. Ja huomaa sen taulun valoisuutena pimeässä huoneessa mustalla kuvallakin, tähän ei enää seinien väri vaikuta juurikaan. Kennon valovuoto olisi saanut olla vähäisempää, tämä ei kuitenkaan selvinnyt testipaikan kuvasta, koska siellä screeni oli huomattavasti omaani (120″) isompi.

Valotehoa lampusta löytyy kuin pienestä kylästä. Arvosteluissa on moitittu eco-moodin tavanomaista suurempaa valotehon pudotusta. Eco-moodissa valoa lähtee joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin minun tapauksessa. Isomman valotehon asetuksen muutoksen huomaa selvästi, mutta en kutsuisi eroa kuitenkaan kovin dramaattiseksi. Eco moodia isompaa valotehoa nykyisellä kangaskoolla en osaa edes kaivata. Jos tehoa voisi pudottaa vielä enemmän, tekisin sen todennäköisesti.

Uuden videotykin kuva on paljon värikylläisempi ja skarpimpi kuin Panan. Sony SXRD paneelit, eli LCoS tekniikkaan perustuvan kuvapaneelin pikseliverkko on paljon huomaamattomampi kuin PT-AE3000:ssa (toki tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon noin 10:ssä vuodessa). Istumapaikalta kummankaan verkkoa ei huomaa. Paneelien kohdistus Sonyssä ei ollut ihan priimaa saapuessaan, mutta onneksi 45:stä löytyy sähköinen paneelien säätö, jolla ongelman sai korjattua helposti.

Videotykin lämmetessä sen kotelo elää hieman, jonka seurauksena kuuluu pari paukahdusta ensimmäisen 30min aikana, kun kotelo vaihtaa mukavampaan tilaan. Onneksi tämä tapahtuu vain pari kertaa/käynnistys, eikä ole jatkuvaa katsontasession aikana. Tämän hintaluokan laitteessa ei kuitenkaan soisi olevan tällaisia natinoita.

Yksi säätöjen kannalta erikoinen asia on lampputeho asetus (koskettaa myös kaikkia muitakin asetuksia). Tehon saa säädettyä sekä HDMI -otto että kuvamoodikohtaisesti. Jos haluaa ajaa kaikissa tiloissa eco -teholla, on edessä aikamoinen eco -moodien päälle kytkentä. Enennen kuin huomasin tämän ominaisuuden, menin lankaan siinä, miten kuvanlaatuero voi olla niin valtaisa perinteisen HDMI -kaapelin ja kuitu HDMI:n kesken, kuidun hyväksi. Ero luonnollisesti kutistui nollaan siinä vaiheessa kun huomasin muuttaa asetukset identtisiksi tulojen kesken, koska samaa dataahan se siellä piuhassa kulkee, oli siirtomedia mikä tahansa.

Tykissä on 3D tuki, mutta mukana ei toimiteta laseja. Lasit toimivat RF-linkin kautta. 3D-lasit tuli hankittua reilu vuoden käytön jälkeen, joista olen tehnyt jutun aiemmin. Onhan tuo 3D ihan mahtava kokemus, tosin alussa kestää hieman aikaa, että silmät tottuu tähän uuteen maailmaan. Kuvassa on jonkin verran ristivuotoa, joka näkyy selkeimmin suurissa kontrastieroissa. 3D-katselussa lampputeho on täysillä, sillä lasit syövät valotehoa runsaasti.

Kaiken kaikkiaan pidän hankintaa hyvänä parannuksena aiempaan, vaikka en vielä 4K / LED maailmaan päässytkään. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun seuraava hankintakierros edessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.